Kaikki tiedämme,että joukkueen taustalla toimii suuri joukko. Tarvitaan monenlaista taitoa ja osaamista,jotta joukkue voi keskittyä harjoitteluun ja pelaamiseen. Paljon tehdään näkymättömissä yleisöltäkin. Joukkueenjohtajalla, Päivi Helen, on ollut suuri työmaa joukkueen asioiden hoidossa. On taloudenhoitajaa, varustevastaavaa, toimitsijaa, puffettiväkeä jne..
Suorasti pelaajiin vaikuttaa valmennus ja huolto. Huoltajina ovat toimineet Tommi Heino,jolla ensihoitaja-tausta ja Marko Puolakka.
LASBin B-poikien valmennuksesta on vastannut 4-henkinen tiimi valmennuspäällikö Tyrkkään luotsaamana.
Päävalmentajana toimii Petri Manninen. Fysiikkavalmennuksesta on vastannut Kari Lehtonen. Taktisesta puolesta joukkuetta on luotsannut Nette Ahola ja neljäntenä valmennustiimissä on toiminut Lennart Lampinen. Lennu on osallistunut myös LASB.n junnujen akatemiavalmennusryhmään.
On korkea aika piipahtaa valmennuksen juttusilla.
Petri: Kuinka olet omassa valmentajan roolissasi huomannut ikäryhmän kehityksen pelillisessä osaamisesssa?
Päävalmentajan silmin tämäkin kausi on ollut hyvin mielenkiintoinen ja
opettavainen. Joukkueen kokoaminen oli jo sinällään projektinsa.
Tekemistä on ohjannut hienosti LASBilainen selkeä oranssilanka ja se on näyttänyt aina valoa, kun tarvetta on ollut.
Joukkueessa pelaa kaksi ikäryhmää. Millaisia haasteita se asettaa valmennukseen? Nuorimmat ovat loppuvuodesta täyttäneet 16,kun vanhimmat ovat jo täysi-ikäisiä.
Kahden ikäluokan tekemisessä on koko ajan ollut kolmen
kehityssuunnan hautomo. 99-ikäluokan kokeneiden pelureiden kanssa ollaan
edetty jo liigatasolle asti ja siinä työssä iso rooli on ollut miesten
edustusjoukkueella. Seitsemän pelaajaa on ollut kirjoilla edustuksessa
ja suurella tyytyväisyydellä olen seurannut poikien edesottamuksia.
Isoja askelia, mistä kertoo pelattujen liigapelien
pelimäärätkin. Ehdottomasti tulevaisuuden huippuja.
Toinen kehityshautomo on ollut edistää uusia pelureita edustuksen
rinkiin ja samalla nostaa poikia B-ikäluokan kärkeen. Joukkueessa on
monta SM-sarjaa kahlanneita pelaajia ja he ovat varmasti nähneet, mikä
on seuraava taso. Toki työmäärä täytyy maistua vielä jatkossakin ja
kovemmaksihan se muuttuu. Oikealla tiellä ollaan. En pitäisi
suurena ihmeenä, jos ensi kaudelle napattaisiin uusia kiinnityksiä junnuista
edustuksen rinkiin.Kolmantana kehitysalueena on ollut sopeuttaa vähemmän valtakunnansarjoja
pelanneita tämän tason tekemiseen. Tälläkin saralla ollaan otettu
huikeita kehitysaskelia. Pelinopeus/kovuus on lisääntynyt kuin myös oman itsensä näkeminen kentällä osana viisikkoa on edistynyt. Pelitilanneroolien
merkitykset ovat kasvaneet pelaajilla jne.
Entä haasteet ja tuntemukset kohti seuraavaa kautta?
Töitä on varmasti edessä, mutta lähtökohdat uudelle kaudelle ovat aivan toiset. Iso haaste pelaajille on varmasti ollut peliminuuttien kanssa taistelu, sillä pelaaja elää pelaamisesta. Valmentaja taas näkee ja elää kokonaisuutta,
eli kaikki tekeminen joukkueen kanssa on osa kehitystä. Jos vaikka
napataan tarkasteluun noita edustuksen mukana treenanneita, niin kyllä
sinne jokainen porras täytyy nousta ja välillä tullaan alaspäin. Mutta
aina työ palkitaan. Toisinaan nuoren miehen kärsivällisyys ei näe
kulman takana odottavaa aurinkoa.Ison haasteen on tuonut poikien kulkeminen matkan takaa ja matkan varrelle mahtuu varmasti paljon hetkiä, jolloin motivaatiota kysytään. Treenaaminen on kovaa ja taso täytyy yrittää pitää vaikka väkisin, sillä oikotietä ei ole. Aina siinä ei onnistuta ja sekin täytyy vaan sallia.
Kari: Olet vastannut kauden aikana joukkueen fysiikkavalmennuksesta. Kerro siitä.
Alkukaudesta pelaajien toimesta kritisoitiin fysiikkaharkkojen järkevyyttä. Napinaa tuli milloin mistäkin. Joulutauolla Sami Tomann piti kolmet tosi kovat treenit. Hän ei pyytänyt tekemään kymmentä toistoa vaan vaati viittäkymmentä. Tämän lisäksi pojat kävivät katsomassa edustuksen pelejä ja huomasivat fysiikan ja nimenomaan voiman olevan tärkeä tekijä nykypäivän pelurille.
Mitä olet hakenut? Onko kehitystä tapahtunut.
Parempaa palkintoa en voisi fysiikkavastaavana saada kun näen porukan tekevän mukisematta toisiaan kannustaen suht kovatkin fysiikkatreenit. Pojat ovat oikealla tavalla ylpeitä tekemästään työstä.
Nyt täytyy koputtaa vahvasti puuta kun tämän sanon. Lihasperäisiä vammoja meillä on ollut suhteellisen vähän.
Nette: Sinulla on takana vahva pelaajatausta. Kerrotko siitä.
Rakkaus lajiin iski jo 9-vuotiaana, kun pääsin pelaamaan poikien joukkueeseen veljeni mukana. Ensimmäinen junnu-mitalini tuli C-poikien kanssa ja junnu-uran päätös huipentui A-tyttöjen suomenmestaruuteen. Ne hetket ja voitonriemut ovat tallentuneet syvälle tunnemuistiin.
Opit ovat siis vielä tuoreena tallessa. Mitä asioita olet omasta peliurastasi tuonut joukkueelle?
Olen saanut neuvoja hyviltä valmentajilta – aina Petteri Nykkyä myöten. On hienoa saada jakaa niitä kokemuksia pojille.
Laji on ottanut huimia harppauksia eteenpäin ja pysyäkseen mukana on itseään kehitettävä jatkuvasti.
Toki pelaajaurasta on ollut suuri hyöty valmentamisessa, kun ymmärtää paremmin pelin luonteen ja sen mitä haasteita pelaajat joutuvat kentällä kohtaamaan. Olen jo silloin pelaajana ollut kiinnostunut taktiikasta ja vastustajan pelin eliminoimisesta, joten tämä taktiikkavalmentajan rooli on luonnollinen jatkumo pelaajauralleni.
On ollut mahtava tehdä yhdessä kaikkien kanssa matkaa LASBin B-poikien joukkueessa.
Lähdemme taistelevana ja keskittyneinä kohti tosipelejä. Mitään ei varmasti tule ilmaiseksi. Pojat ovat motivoituneita ja valmiita kohtaamaan kenet tahansa vastustajan.
Toivottavasti pääsen näin aikuisiälläkin nauttimaan junnuhurmoksesta ?
Lennu: Millaisena näet LASB:n juniorijoukkueiden tulevaisuusnäkymät. Halliaikaa on niukasti. Valmentajista on ainainen pula.
Tällä hetkellä joukkueiden suhteen tilanne on hyvä, ainakin C ikäisissä pelaajia riittää ja laatu on hyvällä tasolla. Seurassa tehdään mielestäni oikeita asioita mm. valmennusta on lähdetty kehittämään ja seuratyöhön panostetaan ensi kaudella aivan uudella tavalla. Myös junioreiden kanssa tehtävään työhön tulee jatkossa enemmän apuja seuran puolesta. Tulevaisuuden näkymät ovat enemmän kuin valoisat.
Valmennat kahta joukuetta. Mistä sitä virtaa löytyy?
Tällä kaudella olen toiminut C2 ja B-jun. valmennuksessa kuten myös Akatemian kanssa, joka koostuu C1-B-junnuista kootulla ryhmällä. Valmentaminen on ollut toki aikaa vievää mutta antoisaa touhua, välillä aika ei tosiaan tahdo riittää ja kotona vietetyt tunnit ovat minimissä, mutta hyvin on toistaiseksi selvitty kiitos seuran muun valmennuksen tuen ja kotiväen (niin avopuolisko kuin omat vanhemmat)
Ensi kaudeksi on ajatuksena vähentää kuormaa, keskittyä opiskeluihin Vierumäellä ja ottaa halttuun ainoastaan yksi joukkue. Näillä eväillä kohti kevättä ja kesää!
Maanantaina Tuuloksen Kapakanmäen vip-tloissa käytiin läpi playoff-kuvioita ja mietteitä koko valmennusryhmän ohjauksella.
Paikalta tavotettiin myös Kalle Tyrkäs.
Olet tavannut joukkuetta pelistrategiapalavereissa sekä seurannut otteluita katsomosta käsin. Myös valmennuksen kanssa olet tehnyt tiivistä yhteistyötä. Kuinka sinä näet B-poikien kauden toteutuneen? Onko joukkue suoriutunut tavoitteessaan?
Alku oli vaikea ja siinä jouduttiin heti koville niin pojat kuin valmennuskin!
Alun ongelmat voitettiin ja siitä on lähtenyt nousujohteinen kausi joka huipentuu nyt tosi peleihin!
Joukkueella on mahdollisuudet mihin vaan kunhan ei rupee paukutteleen henkseleitä ja luulemaan mitään!
Se on kiva nähdä et tulevaisuus on turvattu myös aikuispuolella, kun on kasvamassa iso liuta upeita pelureita!