Mies oranssissa paidassa: Tino Nivala

Mies oranssissa paidassa -haastattelusarjan toisessa osassa tutustutaan jo liki seuralegendan asemaan pelimäärällään ja olemuksellaan nousseeseen Tino Nivalaan. Kyseessä on todellinen oranssisydän, kun vuosia seurassa on vierähtänyt jo kaksitoista, neljällä eri sarjatasolla. 

Tino Nivalan tarina salibandykentillä alkoi tämän kotikylältä Hämeenkoskelta, Kosken Dynamon junioreista, miehen ollessa kuusivuotias. Pienellä paikalla lajitarjonta ei ollut aivan suuren maailman luokkaa, vaan vaihtoehtoina olivat lähinnä salibandy, jääkiekko ja jalkapallo. Mailapeleistä kiinnostunut Nivala pelasi pitkään sekä reikäpalloa että kiekkoa, kunnes lopulta salibandy vei voiton.

– Perinteinen hämeenkoskelainen tarina, Hämeenkoskella ei oikein muuta pelattu kuin sählyä. Jos urheilla halusi, niin vaihtoehdot olivat vähissä, Nivala muistelee.

Juniorivuodet vierähtivät Hämeenkoskella, mutta jo B-juniori-iässä tie vei Lammille, kun Koskella ei miesten joukkuetta pelannut. Osoitteena oli Lammin Salibandy, jonka miesten edustusjoukkue pelasi tuolloin kolmosdivaria. Eipä tuolloin nuori Nivala tiennyt, millainen matka oranssipaitaisen seuran mukana on edessä.

Kolmosdivarista pykälä pykälältä ylemmäs

Nivala, 29, on nähnyt LASBin nousun kotimaisen salibandyn huipulle läheltä. Hänen liittyessään seuraan nuorena poikana joukkue pelasi vielä kolmosdivarissa, nousten seuraavalle kaudelle kakkosdivariin. Ensimmäinen kausi meni vielä miesten peleihin totutellessa, mutta kakkosdivarissa mies alkoi jo kunnostautua tehomiehenäkin, tehden pisteitä noin pari kappaletta peliä kohti.

– Siihen aikaan ei ollut kyllä mitään tavoitteita pelatessa, silloin vain pelailtiin pelaamisen ilosta. Ehkä joskus kakkosdivarikausilla alkoi ajatella, että olisi siistiä nousta joskus Divariin, mutta ei sekään kovin realistinen tavoite ollut, Nivala kertaa.

Useamman vuoden joukkue sai pelata kakkosdivarissa vaihtelevalla menestyksellä. Kausi kaudelta otteet paranivat ja joukkuekin vahvistui. Avaintekijänä joukkueen lopulliseen läpimurtoon kakkosdivarista Divariin Nivala näkee pelaajana seuraa vielä kolmosdivarissa edustaneen Kalle Tyrkkään.

– Vahva kuva on, että kun Kalle tuli meidän valmentajaksi, niin sen jälkeen päätettiin alkaa treenata kesäisin ihan hulluna, kun pidettiin kakkosdivaria niin kovana sarjana. Uskon, että treenattiin todella kovaa muuhun kakkosdivariin nähden.

Jo tuolloin arki alkoi olla pääpiirteittäin samanlaista kuin korkeimmilla sarjatasoilla, vaikka pelin taso ei yhtä kovaa ollutkaan. Hyvä arkitason tekeminen johti lopulta nousuun toiseksi korkeimmalla sarjatasolle, Divariin, keväällä 2013.

– Hauskoja muistoja alemmista divareista jäi, ei se sarjataso vaikuta niihin pelimatkoihin ja peleihin, kentällä sitten vähän enemmän. Aika samanlaista porukassa hengailua ja bussimatkailua se rupesi olemaan jo kakkosdivarissa.

Lammilainen hurmos

Hulluimmat vuodet olivat kuitenkin vasta edessäpäin. Ensimmäisellä kaudella Divarissa meno oli tahmeaa, eikä kaukana ollut putoaminen sarjastakaan. Siitä kuitenkin selvittiin ja toisella kaudella suunta oli jo ylöspäin.

– Toisella Divarikaudella alettiinkin yhtäkkiä voittaa pelejä ja Kainulaisen Rasmus ja Justus alkoivat tehdä nousuaan, todella kovia junioreita Hollolasta. Todettiin jossain kohdin, että tässä voisi olla mahdollista nousta liigaan asti kun rupesi voittoja tulemaan. Pikkuhiljaa ollaan menty eteenpäin, joskus vähän vahingossakin.

Toisella kaudella Divarissa tie nousi vielä pystyyn pudotuspeleissä Welhoja vastaan, mutta seuraavalla kaudella tarina oli toinen. Entisestään vahvistunut LaSB kulki läpi runkosarjan voitokkaasti ja otti revanssin myös Welhoista välierävaiheessa. Tuo Divarin kevään 2016  finaalisarja LaSBin ja Steelersin välillä onkin oma ikimuistoinen lukunsa seuran historiassa.

– Olihan se hienoa aikaa, kun pitkälti vain voittaa koko kauden aikana ja saa hyviä kokemuksia ja fiiliksiä. Finaalit sitten räjähti käsiin, kukaan tuskin sellaista yleisöryntäystä sinne odotti. Moni asia osui hyvin yhteen silloin, kun Hämeenlinnaan oli juuri tullut uusi areena, mikä oli Steelersin puolelle saanut kovan boostin.

Lammilaisten kokoonpano pullisteli nykyisiä liigatason avainpelaajia, kirkkaimpina tähtinä Kainulaisen veljekset sekä kokenut hyökkääjä Heikki Hätönen, jota Nivala muistelee lähes pitelemättömäksi Divarissa. Kaikki loksahti tuona keväänä paikoilleen, kun LaSB voitti finaalisarjan viidennessä ottelussa ja varmisti liiganousunsa trillerin päätteeksi.

– Nousujuhlia kun aloiteltiin viimeisen pelin jälkeen, niin Lammilla oli kuulemma meno kuin jääkiekon MM-kultajuhlissa vuonna -95, autot ajoi toria ympäriä ja soitteli torvia, Nivala nauraa.

Tino Nivala kamppailemassa kotiavauksessa. (Kuva: Petteri Laine @lainepetteri72)

Kuoppainen tie liigatasolla

Ennen liigataipaleen alkua seurassa tapahtui muutoksia, kun Lammin Salibandy muuttui LASBiksi ja vaihtoi asemapaikkansa Lammilta Lahteen. Kotiottelut siirryttiin pelaamaan Lahden Suurhallille, jotta kaikki halukkaat katsojat saatiin halliin sisään. Yleisö löysikin hyvin paikalle LASBin peleihin ja joukkueen hurmos jatkui myös kentällä, ainakin alkusyksystä.

– Ensimmäiset liigaottelut pelattiin järjettömän kovalla tasolla. Pelattiin silloin Classicia ja ErViä vastaan maalin pelejä, kun vastassa oli maajoukkuemiehiä. Totuus sarjan tasosta tuli sitten ilmi joskus talvella, kun huomattiin, että ehkä ei ollakaan ihan niin hyviä miltä aluksi näytti. Steppi sarjojen välillä oli iso, vaikka alkuun näytti ettei kynnystä juuri ole. Todellisuus iski kohtalaisen kovaa kasvoille, Nivala muistelee.

Muutenkin taival pääsarjassa on ollut mollivoittoinen. Kertaakaan ei ole suoriuduttu pudotuspeleihin ja ensimmäisenä vuonna pelattiin karsintoja. Lähelle on päästy, muun muassa keväällä 2018 pudotuspelit jäivät pisteen päähän.

– Silloin taisi olla yhden rankkarin päässä pudotuspelit. Jos oltaisiin Oilers voitettu rankkarikisassa niin olisi pleijaripaikka ollut haarukassa. Ei voitettu ja meille selvisi jälkikäteen, että voitolla olisi pelattu kevään pelejä, Nivala harmittelee.

Tällä kaudella alku on ollut lupaava, kun neljästä ensimmäisestä pelistä on voitettu kolme ja neljännestäkin tuli jatkoaikapiste matkaan. Vahva alku miellyttää pitkän linjan LASBilaista, mutta siitä ei pidä ylpistyä liikaa.

– Kertoo varmaan siitä, että vuosien saatossa on jotain tehty oikein. LASBissa on ollut vähän tapana, että mitä paremmin on mennyt, sitä syvemmällä on käyty hetken päästä. Nyt koitetaan sitä välttää, se on sitten omaa tyhmyyttä jos siihen ajaudutaan. Pidetään napit paidasta kiinni ja maltetaan pelata puolustuksen kautta. Vaikka ollaan voitettu, ei se meistä mitään taikureita tee. Perinteisesti nöyrästi eteenpäin.

Seuralegenda

Salibandyn lisäksi Lammilla kihlattunsa kanssa asustelevan Nivalan arki kuluu lähinnä toimistotöitä tehdessä. Pelihommat ovat kulkeneet aina hyvin mukana.

– Olen vähän hölmö sählynpelaaja, kun ei mulla oikein henkilökohtaisia tavoitteita ole ollut melkein koskaan. Haluaa olla mahdollisimman hyvä, pelata paljon ja voittaa paljon.

Mitä olisi juttu Nivalasta ilman mainintaa sarjan kauneimmista viiksistä, jotka saivat ansaitsemansa maininnan myös Suomen kuunnelluimpiin podcasteihin lukeutuvassa Urheilucastissa tiistaina. Tämä huomio yllätti jopa miehen itsensä, vaikka viiksiä usein ihastellaankin.

– Joskus vitsillä niitä kasvateltiin, jossain kohdin niistä alkoi itse tykkäämään ja sitten ne vaan jäi. Vähän tavaramerkki ne ovat jo, ei niistä kehtaa enää luopuakaan. On siihen jo tottunut, että pidetään pellen näköisenä, sopii mulle hyvin.

Yli 12 vuotta oranssia paitaa kantanut Nivala lukeutuu kirkkaimpaan kärkeen LASBin riveissä pelatuissa otteluissa mitattuna. Pisteitäkin mies on pystynyt tekemään jopa liigatasolla, alasarjoista puhumattakaan. Mitä LASB merkitsee tämän tason pelimiehelle?

– Paljon on kavereita vaihtunut ympärillä, mutta samana on meininki pysynyt. Yhteisöllisyyttähän LASB on, kun ei tämä kaikkein varakkain seura ole. Isolla sydämellä täällä painetaan hommia, varsinkin seuran taustoilla. Me yritetään kentällä sitten antaa kaikki mitä irti lähtee. Toveruus ja yhteisöllisyys on se meiän juttu.

– Lisää on tullut toimijoita seuraan ja joukkueeseen vuosien varrella, mutta meininki on pysynyt yhtä hyvänä. Ollaan varmaan ainoita jengejä sarjassa keiden ei tarvitse mattoja keräillä itse pelin jälkeen. Monilla paikkakunnilla joukkue niitä joutuu keräämään pelin päätteeksi. Muutaman kerran kaudessa autetaan talkoolaisia, jos on ollut vähän porukkaa. Aika kultalusikalla meitä on syötetty talkoolaisten toimesta, Nivala kiittelee suurta vapaaehtoisten joukkoa LASBin taustalla.