Mies oranssissa paidassa: Miska Mäkinen

Mies oranssissa paidassa-sarjassa perehdytään tällä viikolla koko liigan pistepörssin kuudetta sijaa miehittävään tehopakki Miska Mäkiseen. Miehen tie lupaavasta hyökkääjästä dominoivaksi pallolliseksi puolustajaksi on ollut vaiheikas, mutta nykytulosten perusteella kulkemisen arvoinen. 

Miska Mäkisen taival salibandykentillä alkoi 5-vuotiaana Tikkurilan Tiikereiden kerhotoiminnasta. Kummitädin suosituksesta salibandya kokeilemaan päätynyt Mäkinen innostui lajista ja tie vei Tiikereistä lopulta Pakilan Visan kautta Tapanilan Erän junioreihin. Myös jalkapallo kuului lajivalikoimaan 16-vuotiaaksi asti, mutta reikäpallo vei voiton.

– Olin aika pienikokoinen nuorena, niin ei oikein fyysisesti pärjännyt jalkapallossa. Salibandyssa olin taitavampi, niin siellä pärjäsin sen avulla. Salibandya oli kivempi pelata kun oli pärjäsi paremmin ja tuli onnistumisia, futikselle ei sitten riittänyt oikein enää aikaa, Mäkinen muistelee.

– Ihan tyytyväinen olen ollut lajivalintaan jälkikäteen, vaikka jos tässä Valioliigassa pelaisi jalkaplloa, niin ajatus voisi olla toinen.

Tapanilan Erässä juniorivuodet olivat menestyksekkäät, kun palkintokaappiin tuli kultaa niin A-, B- kuin C-junioreistakin. Myös maailmanmestaruus löytyy, kun U19-poikien MM-kisoista tuli kultaa keväällä 2015. Joukkueessa oli muitakin lahtelaisittain tuttuja nimiä, kuten Miikka Pentikäinen, Joonatan Surakka ja Santtu Pohjonen. 

– Oman sählytaipaleen varmaan hienoin yksittäinen kokemus. Huikea porukka oli, joukkuehenki oli hyvin verrattavissa LASBin touhuun, ne on ollut kaksi parhaan joukkuehengen porukkaa omalla urallani.

Kova saavutus vaati kovat huvit, kun mestaruusjuhlia jatkui viikkotolkulla ympäri maan.

– Pari viikkoa kierrettiin ympäri Suomea juhlimassa. Oltiin vielä nuoria niin jaksoi juhlia pidempään. Nyt jos voitettaisiin joku mestaruus, niin ihan ei kahta viikkoa jaksaisi painaa menemään enää, Mäkinen nauraa.

Mukaan liigarinkiin

2014-2015 -kaudella Mäkinen sai pelata ensimmäiset liigaottelunsa. Debyytti tuli lokakuussa 2014, kun Erän liigamiehistö tarvitsi pelaajia sunnuntaipäivän vierasotteluun SalBaa vastaan Raumalle. Mäkisellä oli sovittuna illanvietto lauantai-illalle, mutta päävalmentaja Petteri Bergmanin soitto muutti viikonloppusuunnitelmat.

– Se kutsu vähän yllätti. Illan suunnitelmat oli selkeät, ne menivät sitten vähän uusiksi. Kävin kyllä illanistujaisissa, mutta siellä oltiin ihan vesilinjalla. Raumalla pelasin sitten ensimmäisen liigapelin ja kyllä jännitti.

Jännittynyttä nuorukaista yritettiin myös hieman jekuttaa. Mäkiselle annettiin otteluun pelipaita pelinumerolla 9, joka oli joukkueen pienin numero. Tämän takia tulokas kuulutettiin ensimmäisenä kentälle vierasjoukkuetta esitellessä ja joukkuekaverit antoivat hyviä vinkkejä kentälle menoa varten.

– Mulle sanottiin, että käy juoksemassa maali ympäri ja mene sitä kautta keskialueelle kun nimi kuulutetaan. Kuulemma aina tehdään niin. Kokenut Tommi Aro koitti siinä vähän jekuttaa nuorta poikaa, mutta ei uponnut, Mäkinen kertaa.

Pelistä tuliaisina oli voitto, mutta Mäkinen ei mainittavaa vastuuta ottelussa saanut. Muutenkin tilille tuli vain neljä liigaottelua tuolla kaudella, pääosa sesongista kun kului vielä A-nuorissa.

Liigataival jatkuu vaihtelevassa roolissa

Myös seuraava kausi oli rikkonainen, kun pelejä tuli niin liigajoukkueessa, Divarissa kuin A-nuorissakin. Riesana oli myös kesällä tullut rasitusmurtuma selässä, eikä mies ollut täydessä kunnossa kuin vasta kevätkaudella.

– Muistan, kun kauden ekassa liigapelissä Mika Kohonen, jota ei ihan liigan nopeimpana pelaajana tunnettu, taisi voittaa mut juoksukilpailussa, että ei siinä kovin hyvässä kunnossa oltu, Mäkinen nauraa.

Kuntoutusjakso ja kova kilpailutilanne kokoonpanossa eivät auttaneet tavoitteessa ottaa vastuuroolia kovasta nipusta, vaan vastuu jäi pieneksi. Maisemanvaihto tuli ajankohtaiseksi ja Mäkinen päätyi lopulta lainasopimuksella Westend Indiansiin. Sopimusteknisten syiden takia siirtoa hinkattiin pitkään, kunnes lainasopimuksesta saatiin sovittua sillä ehdolla, että Mäkinen palaa EräViikinkeihin seuraavaksi kaudeksi.

– Erän ja SV:n fuusion jälkeen ei löytynyt tonttia sieltä, niin päätin lähteä Indiansiin. Indiansin vuosi meni kivasti, siellä pudotuspeleissä  luudin pakkina ensimmäistä kertaa liigatasolla. Se meni hyvin ja siitä jäi hyvä fiilis. Jos en olisi siellä pelannut puolustajana, niin tuskin olisin sitä nytkään. Espoossa pääsin pelaamaan vakituisesti ja sain säännöllistä vastuuta.

Vahvat suoritukset puolustajan paikalla pudotuspeleissä Classicia vastaan poikivat Mäkiselle kutsun myös miesten maajoukkueeseen. Classicia valmentanut maajoukkuekäskijä Petteri Nykky vakuuttui Mäkisen luutimisesta takalinjoilla ja kutsui tämän Finnkampen-maaotteluihin Ruotsia vastaan.

– Nykky oli pitänyt meidän tekemisestä, niin niiden pleijareiden vuoksi minä, Aaro Astala ja Valtteri Kainulainen päästiin ensimmäistä kertaa miesten maajoukkueeseen. Se oli iso syy pakiksi päätymiseen, kun maajoukkuevalmennuskin oli siitä tykännyt.

Helsingin kautta Lahteen

Sopimuksen mukaisesti Mäkinen palasin EräViikinkeihin kaudeksi 2017-2018. Toiveissa oli jo tuolloin siirto LASBiin, mutta jälleen sopimuskuviot nousivat esteeksi, kun EräViikingit halusi pitää kiinni nuoresta Mäkisestä. Tuon kauden mies pelasi vielä hyökkääjänä.

– Yhdeksästä hyökkääjästä seitsemällä oli maajoukkuepelejä, siinä ei kärkiketjuihin oikein itse päässyt. Kolmosketjussa pelasin pitkälti koko vuoden, siinäkin oli Roni Laasonen toisessa laidassa, kuka nykyään on Happeen kärkijätkiä. Hyvä joukkue oli ja paljon sieltä oppi. Pääsi näkemään maajoukkuejätkien arkitekemistä ja ottamaan niistä mallia. Ehkä ihan hyvä, että ei silloin vielä Lahteen lähdetty, kun paljon tuli oppia tuolloin.

Lähdön aika koitti lopulta keväällä 2018. Vaikka EräViikinkien kanssa oli väännetty sopimusasioista pariinkin otteeseen, ei Mäkiselle kuitenkaan jäänyt huonoja muistoja ajastaan seurassa, päin vastoin.

– Pelkkiä positiivisia fiiliksiä seurasta, etenkin junnuvuosista. Sopimusneuvotteluista jäi vähän hampaankoloon, mutta ehkä silloin nuorena ei ymmärtänyt seuran kantaa niin vahvasti, vaan pelkästään oman vision. Ei osannut oikein asettua seuran saappaisiin tuolloin. Huippujoukkue ja paljon oppia tuli omalle uralle, ei tuollaisesta mahdollisuudesta voi vihainen olla.

Siirto Lahteen toteutui lopulta syksyksi 2018. Ensimmäistä kertaa urallaan puolustajana sopimuksen tehnyt Mäkinen tuli tuttuun ympäristöön, kun koppi oli täynnä lukuisia ennestään tuttuja kavereita. Puolustajana vakituisesti pelatessa rutiini tekemiseen on löytynyt myös puolustuspäässä.

– Ison vastuu hakeminen oli iso syy siirtoon, myös oma itsenäistyminen ja omilleen muuttaminen. Täällä oli myös paljon ystäviä jo valmiiksi, niin oli helppo tulla. Olin kuullut paljon hyvää seurasta, niin päätös oli lopulta helppo.

– Alkuun oli puolustajana opettelemista, kun pelasi hyökkääjänä puolustajan paikalla. Nyt kun on sisäistänyt puolustajan roolin ja pystyy tuomaan siihen lisäksi hyökkääjän juttuja mukaan, niin se on selkeä vahvuus itselle. Liikaa ei löydy muita, jotka olisivat näin radikaalisti paikkaa vaihtaneet.

Mäkisen panos joukkueessa on ollut kiitettävä, kun pisteitä on tullut pakin paikalta mukavasti. Joukkueena tavoitteet ovat jääneet saavuttamatta, kun pudotuspelipaikka on karttanut oranssipaitoja.

– Henkilökohtaisella tasolla on pakko olla tyytyväinen, isosti on menty eteenpäin. Vastuuta on tullut ja se on käytetty hyvin. Pelaajana ja urheilijana olen mennyt eteenpäin ja hyvin olenviihtynyt täällä.

– Joukkueena ollaan pelattu hyvin viimeiset kolme vuotta minkä täällä olen ollut, mutta viimeistely ja paineen käsittely on ollut heikompaa. Kokemuksen karttuessa tiukat pelit on vihdoin alkanut kääntymään myös meille. Joukkueen yhteen kasvaminen ja kypsyminen näkyy tuloksissa.

Joukkueen tavoitteiksi tulevalle kaudelle Mäkinen nostaa pudotuspelipaikan, kuten kaikki aiemmatkin haastateltavat. Myös pudotuspeleissä menestyminen on realistisesti tavoitteissa, jahka paikka on hallussa. Omat uratavoitteensa mies näkee isommilla kentillä.

– Maajoukkueeseen takaisin pääseminen on isompi tavoite. Myös Sveitsin kentät kiinnostavat tulevaisuudessa, sinne kokeilemaan siipiään ja kohti isompaa ammattilaisuutta.

Vielä perinteinen kysymys tähän sarjaan: Mitä lasbilaisuus merkitsee sinulle?

– LASB on tietynlainen toinen perhe, joukkue on täynnä parhaita ystäviä. Valmentajat ovat myös ystäviä. Harvinainen tilanne, että koko joukkue on niin läheinen. Vapaa-ajallakin vietetään porukalla aikaa, se on ainutlaatuista. Ei muualla ole ollut sellaista, että joka päivä hengailtaisiin joukkuekavereiden kanssa.

– Kuvaa hyvin lasbilaisuutta, kuinka samanhenkisiä kaikki täällä ovat. Kaikki haluavat enemmänkin tehdä toisen eteen hommia kuin itsensä eteen.