Mies oranssissa paidassa: Perttu Koljonen

Tällä viikolla Mies oranssissa paidassa -sarjassa suurennuslasin alla on LASBin maalitykki Perttu Koljonen. “Peke” liittyi oranssien riveihin jo kakkosdivariaikoina ja on tehnyt kovaa tulosta joka kausi. Miehen tie vei Tampereelle ennen LASBin liiganousua, mutta veri veti lopulta takaisin.

Lahtelaiskasvatti Perttu Koljonen pelasi lapsena niin jalkapalloa, jääkiekkoa kuin salibandyakin, mutta jälkimmäisestä tuli pojan lempilaji jo nuorena. Ensimmäinen salibandyjoukkue, jossa hän oli mukana, oli Lahden Sbandyn -92 -syntyneiden poikien joukkue, eli hän pelasi kolme vuotta vanhempien kanssa. Ikäero ei lapsena haitannut, mutta murrosiän lähestyessä alkoi tulla aiheelliseksi siirtyä oman ikäisten joukkoon.

– C-junioreissa alkoi muut olemaan jo itseäni kolmea päätä pidempiä, niin todettiin paremmaksi siirtyä oman ikäisten kanssa pelaamaan. Hollolan Urheilijoissa oli tuolloin todella laadukas -95 -syntyneiden porukka ja sinne siirryttiin, Koljonen kertoo.

Hollolan Urheilijoiden riveissä kuluivat C- ja B-juniorivuodet ja menestyksestäkin joukkue pääsi kamppailemaan. Molemmissa ikäluokissa joukkue taisteli sarjan kärkikahinoissa, C-junioreissa finaalissa saakka. Tuosta HU-46:n juniorijoukkueesta on ponnistanut muitakin LASB-kannattajille tuttuja pelaajia.

– Meillä oli huikea ketju tuolloin Roope Kainulaisen ja Vili Näverin kanssa. Ei ole noiden aikojen jälkeen tullut samassa ketjussa pelattua Vilin kanssa ennen kuin nyt tällä kaudella uudestaan. Siinä oli kova ketju, otettiin joskus junioreissa kolmoisvoitto runkosarjan pistepörssissä.

Junioriaikojen peruja on myös Koljosen tänä päivänä tuttu tulinen laukaus. Lapsuuden pihapeleillä on iso osansa tähän kehitykseen.

– Klassisesti pikkupoikana kadulla vedetyt toistomäärät oli aivan sairaita. Saattoi olla sen kymmenen tuntia päivässä vetelemässä ja pelaamassa naapuruston kaverien kanssa. Jos ei muut halunneet pelata, niin sitten vedeltiin yksin monta tuntia ja tehtiin mielikuvaharjoituksia eri tilanteista. Sieltä pihapeleistä se varmaan tulee. Ei sitä silloin ajatellut harjoitteluna, kun se oli vain kivaa, Koljonen muistelee.

Ensikosketus Lammin Salibandyyn

B-juniori-ikäisenä Koljonen lähti Roope Kainulaisen kanssa ensi kertaa pelaamaan miesten pelejä, kun tuohon aikaan kakkosdivarissa pelannut Lammin Salibandy otti nuoret lupaukset testiin. Nuoret pojat tarvitsivat paljon pelejä, joten he edustivat sekä HU-46:n nuoria että LaSBia. Pelien mennessä päällekkäin HU-46 meni nokkimisjärjestyksessä edelle. Kuormitus oli usein kova, mutta pojat eivät siitä valittaneet.

– Oli paljon päiviä, jolloin oli ensin päivällä Hollolassa B:n SM-peli ja pelin jälkeen paahdettiin suoraan Lammille ja toiseen erään pelin mukaan siellä. Nykyään seurat ja valmentajat osaavat paremmin seurata junnujen kuormitusta ja käyttää enemmän järkeä siinä. Tuolloin ei ihan hirveästi sitä ajateltu, vaan pelattiin niin paljon kuin pystyi.

– Hyvä ettei mitään ongelmia ylirasituksesta silloin tullut, niitä on omalla uralla tullut myöhemmin vastaan, kun on joskus kolmen eri sarjan pelejä pelannut. Jaksoihan sitä nuorena pelata ja halusikin pelata mahdollisimman paljon. Ei ollut puhettakaan, että olisi tuntenut pelaavansa liikaa, Koljonen pohtii.

Koljonen ehti kokea LaSBissa nousun kakkosdivarista Divariin. Jo tuolloin hän aisti LaSBin ympärillä hyvää tekemisen meininkiä ja ammattimaisuutta. Joukkue harjoitteli kovaa, valmennustiimi oli laadukas ja mukana oli jo tuolloin fysiikkavalmentaja. Myös lammilainen yhteisö oli joukkueen takana ja paikalliset yritykset mukana tukemassa oransseja. Tuo työmoraali on yksi iso syy, minkä Koljonen arvelee nostaneen LaSBin aina porrasta ylemmäs.

2013-2014 -kausi oli LaSBin ensimmäinen Divarissa ja Koljosen silloin viimeinen seurassa. Lammilaiset säilyttivät sarjapaikkansa täpärästi, kun vasta loppukierrosten Pohjanmaan reissun yllätysvoitot SB Vaasasta ja Blue Foxista toivat kaivatun sarjapaikan seuraavalle kaudelle. “Pohjanmaan ihmeeksi” tituleerattu reissu jätti positiiviset muistot Koljosen viimeisestä kaudesta Divarissa ennen siirtoa liigatasolle.

– Tampereelle lähtiessä LaSBin liiganousu näytti vielä todella kaukaiselta, ei sitä osannut silloin odottaa. Tampereen vuosina seurasin kyllä LaSBin pelejä todella tiiviisti, vuosi vuodelta se näytti aina paremmalta nousun suhteen.

Liigakaste Kooveessa

18-vuotiaana edessä oli siirto Tampereelle, kun Kooveen liigajoukkue oli kiinnostunut nuoresta hyökkääjästä. Pelaajakehityksen kannalta hän halusi kovempaa haastetta kuin mitä Divarissa pelatessa oli tarjolla, joten Kooveen tarjoama haaste sopi Koljoselle. Lisäksi ammattikorkeakoulupaikka löytyi myös Tampereelta, joten siirto oli sillä selvä.

– Vaikka LaSBissa oli ollut hienoa aikaa, niin halusin mennä urallani eteenpäin ja tarttua mahdollisuuteen liigapaikasta. Oikein tein, että tartuin. LaSBin liiganousu jäi toki kokematta päätöksen myötä, mutta pelaajana en varmasti olisi tässä pisteessä jos olisin jatkanut Divarin pelejä LaSBissa. Divarista ja liigasta ei tasollisesti oikein voi kuitenkaan samassa lauseessa puhua, Koljonen kertoo.

Kooveessa Koljonen sai vastuuta kolmosketjussa, jossa roolina oli enemmän pimentävä rooli kuin tuloksenteko. Rooli kuitenkin kasvoi vuosi vuodelta, samoin tekivät pistemäärät.

– Vastuuta sain ensimmäisestä kaudesta lähtien ja se on kehittänyt minua pelaajana paljon. Tietysti pitää olla kiitollinen sen aikaisille valmentajille, kun luottivat ja antoivat mahdollisuuden nuorelle Divarista tulleelle jätkälle. Kehittää vähän erilailla kun pääsee säännöllisesti pelaamaan sen sijaan, että puree tuppia ja vetelee hajavaihtoja.

Ensimmäisellä Tampereen kaudellaan Koljonen pääsi maistamaan myös pudotuspelitunnelmaa Kooveen kanssa, mutta tuo visiitti jäi lyhyeksi ja myös Koovee-ajan ainoaksi. Noutaja tuli jo avauskierroksella, kun tuleva mestari SPV luuti tamperelaiset lomille 3-0 -voitoin. Tulevina kausina joukkueen trendi oli laskeva, kun pudotuspelipaikka alkoi välttelemään ja karsinnatkin tulivat Koljosen viimeisenä Tampereen vuonna tutuksi. Lopulta Koovee putosi Divariin kauden 2018-2019 päätteeksi, mutta Koljonen oli jo tuolloin siirtynyt seurasta pois. Merkit tulevasta olivat ilmassa jo hänen vielä ollessaan mukana.

– Kooveella oli huikea uusi kotihalli ja puitteet muutenkin kunnossa. Moni asia oli todella hyvin ja kentän ulkopuolisissa asioissa oltiin ihan liigan kärkipäätä, ellei jopa parhaita. Niillä vain ei liigapaikkaa saa vaan pitäisi myös kentällä pärjätä. Oli se kuitenkin nähtävissä pidemmän aikaa, että jos ei mitään merkittävää saada kentän puolella tapahtumaan, niin putoaminen on edessä. Useamman vuoden peräjälkeen oli miinusmerkkinen pelaajaliikenne kauden päätteeksi. Iso juttu omassakin siirrossa oli, kun näki Kooveen laskevan trendin, Koljonen pohtii.

Oman pojan paluu kotiin

LASBin tultua liigakartalle syksyksi 2016 myös Koljosen mielessä oli paluu juurille. Kesken olleet opinnot kuitenkin pitivät miehen Tampereella, kunnes keväällä 2018 valmistuttuaan siirto LASBiin saatiin sovittua.

– Joka kauden jälkeen taidettiin soitella valmennuksen ja seurajohdon kanssa, että milloin tulen takaisin. Opiskelut ja muutamat muut kuviot oli aluksi esteenä, etten suoraan tänne palannut, mutta oli se selvää, että lähiaikoina kyllä tullaan.

LASB ei kuitenkaan ollut ainoa seura, joka Kooveessa yli piste per peli -tahdilla tahkonneesta tehomiehestä oli kiinnostunut.

– Oli siinä muutama isompi seura kiinnostunut ja oli jopa melko lähellä muualle päätyminen. Se oli jopa vähän yllättävää, kun pitkään oli ollut tunne, että tänne haluan takaisin, mutta silti muut tarjoukset houkuttelivat. Tyytyväinen olen silti tänne tulosta. LASB pystyi tarjoamaan hyvän paketin, jossa pystyin työuraani aloittelemaan samalla, kiinteistöalalla vaikuttava Koljonen taustoittaa.

Pudotuspelitön putki on jatkunut myös LASBin aikana. Vaikka pisteitä on tullut runsaasti myös oranssissa, eivät ne Koljosta erityisemmin ole lämmittäneet joukkuemenestyksen jäädessä vaisuksi. Myös tulevaisuuden tavoitteet ovat joukkuelähtöisiä, ei niinkään omiin pisteisiin perustuvia.

– Täysi panostus LASBiin ja LASBin kanssa halutaan ensin pudotuspeleihin ja myös menestyä siellä. Treenataan niin hyvin kuin pystytään ja autetaan joukkuetta. Tehdään pisteitä ja maaleja ja hankitaan niiden kautta voittoja. Ei mitään pistetavoitteita ole asetettuna, mutta toki jos tähän tahtiin jatkaa, niin maali- ja piste-ennätykset paukkuu molemmat. Katsotaan kauden jälkeen, ei niistä sen isompaa stressiä ole.

– Tietysti maajoukkueeseen olisi todella hienoa päästä joskus mukaan, mutta ei sitä mitenkään säännöllisesti ajattele, vaan se tulee joskus jos on tullakseen.

Kausi on lähtenyt upeasti liikkeelle niin joukkueena kuin Koljosella itselläänkin, kun kasassa on 12 maalia ja 16 pistettä. Silti joukkueen parhaan pistemiehen Tupla-paitaa kantaa yhä tasapisteissä oleva puolustaja Miska Mäkinen, vaikka Koljosen pitäisi olla edellä suuremman maalimääränsä myötä.

– Maalimäärän myötä sen olisi kuulunut olla mulla jo viime pelissä, mutta Miska kuulemma unohti normipaitansa kotiin ja käytti sitten Tupla-paitaa. Katsotaan, että unohtaako vielä perjantaina vai muistaako tällä kertaa, Koljonen huomauttaa paidan kohtalosta.

Perinteinen loppukysymys: Mitä LASB merkitsee sinulle?

– LASB merkitsee sellaista toista perhettä. Aiemmissakin joukkueissa on ollut hyviä yhteishenkiä, mutta kyllä meidän yhteisö on poikkeuksellinen kokonaisuudessaan. Pelaajat tulee hyvin toimeen keskenään ja on hyviä kavereita. Erilaisuutta hyväksytään täällä todella hyvin ja kaikki hyväksytään omina itsenään. Tämän voisi kuvitella olevan näin kaikkialla, mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys. Olen kuullut huonoja esimerkkejä joistain joukkueista.

– Joukkue on meillä tosi tiivis, mutta myös koko oranssisydän-yhteisö. Seuran taustahenkilöt välittävät pelaajista ja miten meillä menee kentän ulkopuolella. Talkoolaiset painavat isolla sydämellä hommia. Todella hyvin meille on asiat järjestetty, kun pystyy keskittymään täysillä vain olennaiseen, eli pelaamiseen ja harjoitteluun. Todella kiitollinen siitä, tosi poikkeuksellinen seura.